Sofi Oksanen: Norma

Uusin Sofi Oksanen on nyt luettu. Kyllähän se vaan on niin, että minä olen jonkilaisessa koukussa tähän kirjailijaan. Eikä siinä mitään, tämä on melko vaaratonta riippuvuutta. Kun lisäksi otetaan huomioon kuinka hyvin Oksanen kirjoittaa, en usko, että tässä tapahtuu suurta vahinkoa.

Norma, kivasti kirjastosta hain.

Mutta juu, olikos tämä nyt sitten jännäri vai mikäs? Törmäsin jossakin kommentteihin siitä, että Oksasen uusin on jännitysromaani. No ei kyllä minusta ollut. Toki tarinassa oli jännitystä ja elementtejä, joita korostamalla ja eri tavalla kokoonkeittämällä olisi saatu aikaan hyvinkin vetävä jännäri. Näin ei nyt kuitenkaan toimittu, vaan sukuhistoria, jännäriainekset ja ihmissuhteet koottiin yhdeksi vetäväksi paketiksi, jota oli vaikea laskea käsistään ja jonka luki sujuvasti. Vaikka kirjassa onnistuttiin käsittelemään vakavaakin aihetta, rahan valtaa ja sitä, kuinka vähän me todellisuudessa piittaamme muista ihmisistä, oli Norma kuitenkin ennen kaikkea sujuvaa kerrontaa. Kirjan luki mielellään ja oikeastaan tajuamatta kuinka isoista asioista puhuttiin. Ainakin minulle tämä alkoi upota tajuntaan vasta lukemisen jälkeen, ja saa nähdä mitä alitajuntani pullauttaa ulos aihetta aikansa sulateltuaan. 

Ainut varsinainen moitteeeksi laskettava seikka liittyy itselläni siihen, että kirjan loppu jätti taas aavistuksen mietteliääksi. Tämä ei siis ole sinällään huono asia, minusta ajatuksia herättävät kirjat ovat ihania. Mutta. Norman kohdalla juonta kuitenkin punotaan vahvalle hyvän ja pahan väliselle asettelulle, joka saa lukijan toivomaan selvää, kiistämätöntä, kiveen hakattua onnellista loppua. Eihän elämä tietenkään niin mene, mutta olisi kiva, jos tarinat joskus menisivät.  

Luulen, että yksi parhaista puolista Normassa taisi olla se, ettei kirja käsitellyt Neuvosto-Viroa. Älkääkä nyt käsittäkö väärin, minusta Sofi Oksasen aiempi tuotanto on ollut hyvin laadukasta ja myös tärkeästä aiheesta kirjoitettua. Olen pitänyt näistä kirjoista kovasti ja odotan Viro-sarjan viimeistä osaa, joka kuulemma on tulossa. Tällä hetkellä olen kuitenkin innoissani siitä, että Oksanen kirjoittaa muutakin. Kirjailija kun leimataan hyvin helposti vain yhden genren kirjoittajaksi. Jotkut tyytyvät tähän kohtaloon, toiset ovat siitä jopa iloisia. Minä puolestani toivon, että saan tulevinakin vuosina lukea Sofi Oksasen romaaneja, kaikista aiheista.

tl;dr Pidin kovasti, loppu jätti epäluuloiseksi. Aivan ihanalla tavalla erilainen kuin muutamat aiemmat.