Lukurauhan kirjavalikoima

Koska sunnuntaille on julistettu Lukurauha, koin valtavaa tarvetta varata luettavaksi jotakin erityistä. Ei välttämättä mitään sillä tavalla erityistä, että kirja olisi hitti, klassikko, harvinaisuus, ennen lukematon tai muutenkaan sillä tavoin erikoinen, mutta jotenkin tuntui, että kirjan poimiminen kirjahyllystä sunnuntaiaamuna ei olisi oikea tapa. Niinpä kävin kirjastossa kiertelemässä, ajan kanssa ja nauttien. Mukaan tarttui pino kirjoja, joista neljä kappaletta ovat tällä hetkellä jonossa sunnuntaille. Mikäli innostun jo huomenna lukemaan näitä, se ei haittaa. Sivumääräisesti kirjoja riittää kuitenkin useammalle päivälle. Mitä siis aion lukea?

Kaisa Ikola: Hullu luokka eetterissä

Teinivuosien suosikkisarja, sen jälkeenkin monesti luettu. Menin tietoisesti lasten- ja nuortenosastolle fiilistelemään ja tutkimaan hyllyistä, mitä lapsuuden tai nuoruuden kirjoja vielä löytyy valikoimista. Tämä kirja ei montaa tuntia vie, tekstin määrä on suht vähäinen ja kerronta niin sujuvaa, että tämä toiminee välipalana. Jollei joudu iltapalaksi jo vaikka tänään.

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus

Klassikko Christie, liian monesti luettu ja juonenkin muistan ulkoa. Tarina on kuitenkin ihana ja toivon, että jaksan lukea sen jälleen, vaikkei loppu minua yllätäkkään. Tämän kirjan kanssa tiedostan selvästi riskin, että en viitsikään lukea kirjaa, vaikka niin olen suunnitellutkin. Se ei kuitenkaan haittaa, kirja on lupa jättää kesken, jos siltä tuntuu. 

Carlo Ginzburg: Juusto ja madot

Täysin ennenlukematon teos. Kertoo Italian 1500-luvun inkvisitiosta ja yhden myllärin omalaatuisesta maailmankuvasta, joka on poimittu inkvisition pöytäkirjoista. Toivon kirjan muistuttavan jossakin määrin Emmanuel Le Roy Ladurien Montaillouta, jonka olen erinäisiä kertoja lukenut mm. tenttiin ja huvikseni. Siitä pidin, toivottavasti pidän tästäkin.

Oscar Wilde: Plays

Viisin Oscar Wilden näytelmää, mukaan lukien The Importance of Being Earnest, jonka vuoksi tämän kokoelman ylipäätään lainasin. Saatanpa lukea muutkin, mikäli siltä tuntuu. Muutenkin minun pitäisi perehtyä paremmin Wilden teoksiin. Niinkuin tietysti kaikkiin muihinkin niihin klassikoihin, jotka vielä ovat lukematta.

Siinäpä luettavat, saa nähdä kuinka käy!

Mitä tehdä jäätyneelle oluelle?

Joskus sitä käy ihmiselle niin, että muuttaa omakotitaloon, jossa on eristämätön kuisti. Ensiksi sitä on aivan innoissaan, että tässähän on minulle jääkaapin korvike, tännehän mahtuvat kaikki jouluruuat! Sitten huomaa, että kuistiin sulamaan nostettu kinkku ei sula. Tästä viisastumatta sitä huomaa muutamia päiviä myöhemmin, että pastasalaatti jäätyy. Ja rosolli. Koska ihminen on erehtyväinen eikä opi, hän sijoittaa kuukautta myöhemmin kuistiin muutamia pulloja olutta. 'Jäähtymään'. Vaikka on luvattu taas pakkasta -20 astetta. Seuraavana aamuna sitä sitten huomaa, että olut on jäätynyt ja korkit poksahtaneet auki. Joko nyt opit?

Jos kyseessä olisi ollu bulkkilager olisin varmaankin kipannut pullot suosiolla viemäriin. Kyseessä olivat kuitenkin hieman erikoisemmat, maitokauppavahvuiset oluet, jotka olivat maksaneet n. 5€/pullo. Ja minä olen pihi. 

Yleensä meillä syödään nyhtöpossu colajuomassa tai omenamehussa uitettuna (minä pidän mehusta, herra M. colasta), mutta nyt sianlapa haettiin kaupasta vain ja ainoastaan, jotta jäätyneistä oluista päästiin eroon. Ohje oli siis tälläkin kertaa sama, kuin aiemmin tässä blogissa julkaistu, nesteenä toimi kuitenkin 2x0,33L olutpullollista. Luulen, että tähän sopisi mikä tahansa olut, minulla oli käytössäni alea, tummempikin olisi varmasti toiminut. Toki oluen maulla on merkitystä sille, millaisen aromin se antaa lihalle. Jos olut ei maistu juuri miltään, ei siitä possullekaan makua juuri irtoa. Lopputulos oli se, että herra M. toivoo minun jatkossa käyttävän colaa, hän ei suurena oluen ystävänä innostunut tästä possusta. Minä puolestani pidin lopputuloksesta, maku oli erilainen, eikä niin makea kuin colalla tai mehulla tehtynä. Asiaan palataan seuraavan kerran seuraavien jäätyneiden oluiden myötä.

Lukurauha

Ensi sunnuntaille, Lainan nimipäiväksi, on julistettu Lukurauha. Idea on marraskuisen lukuhaasteen isältä, Karo Hämäläisen aikaansaannos. Olin jo unohtanut koko jutun, vaikka luinkin tästä tempauksesta jo ennen joulua. Nyt kuitenkin sosiaalinen media piti minusta huolen ja törmäsin Lukurauhasta muistuttaviin postauksiin useammassa välineessä. En ole viime aikoina antanut itseni lukea kuin esseitä varten tarvitsemaani kirjallisuutta, informaatio- ja mediatutkimusta. Olen paininut koulutehtävieni kanssa koko tammikuun, ja koska marraskuinen 30 sivua päivässä -lukuhaastekin jäi hieman kesken muuton vuoksi, en ole lukenut kaunokirjallisuutta rauhassa nauttien kuin parin viikon ajan joulun tienoilla. 

Nyt ajattelinkin ottaa ilon, tai jonkin muun suuren tunteen irti, ja todella heittäytyä lukemaan koko sunnuntaiksi. Jos minulla käy tuuri, pääsen lukemaan uuden uutukaiselle sohvalleni, jonka pitäisi saapua vielä tällä viikolla. Saatan myös hiippailla lukemaan yläkertaan, jonne olen rakentamassa itselleni lukusoppea. Koska muutto on edelleen monilta osin kesken, ei lukunurkassanikaan ole vielä valoa, joten viimeistään pimeän myötä on lukeminen siirrettävä sohvalle, tai sen edelleen puuttuessa, vaikkapa matolle takan eteen. 

Sitä en ole vielä päättänyt, mitä luen. Kirjahyllyni on täynnä, ja useita kirjoista en ole lukenut vuosiin tai vielä kertaakaan. Myös joulu toi tullessaan huomattavaa täydennystä kirjahyllyyni, ja olen itsekin saattanut sortua uuden kotikaupunkini mielettömän antikvariaatin valikoimiin muutamia kertoja. Yhtenä haaveena minulla olisi saada luettua muutamia kesken olevia kirjoja, ne kun ovat olleet kesken jo pitkään. Toisaalta houkutteleva vaihtoehto olisi myös käydä poimimassa kirjastosta jotakin, mitä rakastan, mutta en omista ja maustaa tämä sekoitus jollakin uudella tuttavuudella. On myös olemassa riski, että lukurauhani muuttuu lukumaratoniksi ja maanantai alkaa kirjakrapulalla. Katsotaan miten käy!