Joskus sitä käy ihmiselle niin, että muuttaa omakotitaloon, jossa on eristämätön kuisti. Ensiksi sitä on aivan innoissaan, että tässähän on minulle jääkaapin korvike, tännehän mahtuvat kaikki jouluruuat! Sitten huomaa, että kuistiin sulamaan nostettu kinkku ei sula. Tästä viisastumatta sitä huomaa muutamia päiviä myöhemmin, että pastasalaatti jäätyy. Ja rosolli. Koska ihminen on erehtyväinen eikä opi, hän sijoittaa kuukautta myöhemmin kuistiin muutamia pulloja olutta. 'Jäähtymään'. Vaikka on luvattu taas pakkasta -20 astetta. Seuraavana aamuna sitä sitten huomaa, että olut on jäätynyt ja korkit poksahtaneet auki. Joko nyt opit?
Jos kyseessä olisi ollu bulkkilager olisin varmaankin kipannut pullot suosiolla viemäriin. Kyseessä olivat kuitenkin hieman erikoisemmat, maitokauppavahvuiset oluet, jotka olivat maksaneet n. 5€/pullo. Ja minä olen pihi.
Yleensä meillä syödään nyhtöpossu colajuomassa tai omenamehussa uitettuna (minä pidän mehusta, herra M. colasta), mutta nyt sianlapa haettiin kaupasta vain ja ainoastaan, jotta jäätyneistä oluista päästiin eroon. Ohje oli siis tälläkin kertaa sama, kuin aiemmin tässä blogissa julkaistu, nesteenä toimi kuitenkin 2x0,33L olutpullollista. Luulen, että tähän sopisi mikä tahansa olut, minulla oli käytössäni alea, tummempikin olisi varmasti toiminut. Toki oluen maulla on merkitystä sille, millaisen aromin se antaa lihalle. Jos olut ei maistu juuri miltään, ei siitä possullekaan makua juuri irtoa. Lopputulos oli se, että herra M. toivoo minun jatkossa käyttävän colaa, hän ei suurena oluen ystävänä innostunut tästä possusta. Minä puolestani pidin lopputuloksesta, maku oli erilainen, eikä niin makea kuin colalla tai mehulla tehtynä. Asiaan palataan seuraavan kerran seuraavien jäätyneiden oluiden myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti