Kesän coleslaw-kokeilut

Kirjoitin keväällä siitä, kuinka kokeilimme tehdä itse coleslawta ja lopputulos ei ollut aivan niin herkullinen kuin muualla syömämme. Kesän aikana päätimme kuitenkin, ettei tämä tähän jää. Varhaiskaalit houkuttelivat ostamaan ja majoneesi on hyvää. Lisäksi voi näin jälkiviisasti todeta, että ne määrät kaalisalaattia, joita perheemme on tänä kesänä napaansa kiskonut, olisivat eineksenä ostettuna maksaneet pitkän pennin ja tuottaneet purkkikaupalla jätettä. 

Sitten siihen varsinaiseen asiaan eli miten tehdä (lähes) täydellista coleslawta. Ohje oli pääosin aivan sama, kuin se, jota kokeilimme toukokuussa. 

Perus-coleslaw

kaalia
(porkkanaa)
majoneesia
suolaa
sokeria
pippuria
sinappia
(omena)viinietikkaa

Porkkanat ovat suluissa siksi, että alkukesän kokkailuissa niitä ei vielä ollut saatavilla. Omalla kasvimaalla porkkanat olivat häthätään taimella ja supermarketit tarjosivat herkkuja satojen kilometrien päästä. Päätimme siis pysyä pelkässä kaalissa, mikä ei sinällään ollut ollenkaan huono idea.

Ohjeessa ei edelleenkään lue mitään määriä, koska kesän aikana kokkailemamme salaatit eivät koskaan olleet aivan täsmälleen samanmakuisia. Olennaista on majoneesin määrä ja mausteiden määrä suhteessa toisiinsa. Eli enemmän majoneesia = rasvaisempi ja tuhdimpi coleslaw, vähemmän majoneesia = raikkaampi (ja joidenkin mielestä myös valjumpi) coleslaw. Summittainen majoneesi-kaali suhde: jos kaalisilppua on parin litran kulhollinen, niin majoneesia tarvitaan vajaa pari desiä. Tämäkin tosin on makukysymys.

Mausteista tosiaan se, että suolaa ja sokeria voi lisäillä suunnilleen yhtä paljon, sokeria jopa hieman enemmän, se korostaa makuja. Mutta kumpaakaan ei kannata lotrata hillittömästi. Sama pätee viinietikkaan, se antaa kivan säväyksen, ja myös pehmentää kaalin yhdessä suolan kanssa, mutta liika on liikaa. Tämän oppii maistamalla. Trust me. Sinappia maun mukaan, ja tietysti myös sinapin vahvuudesta riippuu kuinka paljon sitä kannattaa laittaa. Se kuitenkin tasapainottaa majoneesin rasvaisuutta kivasti. Tai jotain, en minä tiedä, mutta hyvältä se kuitenkin maistui. 

Muuten samat ohjeet pätevät edelleen, kaali pieneksi silpuksi, majoneesin kuppiin ja siihen mausteet sekaan ja sitten koko roska sekaisin. Iso lusikka tai nuolija on aika hyvä sekoitusväline.

Cooking with booze, osa 1

Kokkailu ja alkoholi sopivat minusta hyvin yhteen, vaikka en kunnollista punaviinikastiketta osaakaan tehdä. Tietenkään joka paikkaan alkoholi ei sovi, kaikki eivät siitä pidä tai voivat jonkin periaattellisen syyn vuoksi kieltäytyä. Samoin lasten ja alkoholilla maustettujen kokkailujen suhteen kannattaa pitää järki mukana. Tämän kesän aikana on tullut puuhailtua muutamia alkoholia sisältäviä annoksia, viimeisten joukossa Mojito-mehujäät.

Idea "jäädytetyistä drinkeistä" tuli alunperin Nyt-liitteen twitter-tilin kautta, sieltä löytyi linkki sivustolle, jonne oli koottu toistakymmentä enemmän ja vähemmän klassista drinkkiä mehujäinä. Pistin muutamia sivuja muistiin ja sitten unohdin autuaasti koko asian. Myöhemmin kesällä löysin nämä kirjanmerkit uudestaan ja aloin oikeasti pohtia jäädytettyjen mojitojen toteuttamista. Alkuperäinen ohje kuitenkin oli kuitenkin hieman suuritöinen, rommia olisi pitänyt keittää alkoholin haihduttamiseksi, vissystä olisi pitänyt haihduttaa kuplia ja vaikka mitä. Laiskuus iski ja googlailin lisää ohjeita. Sovelsin siis useammasta ohjeesta yhden ja näin siinä kävi:

Mojito-mehujäät

tarvikkeet:

mintunlehtiä

sokeria

limemehua

rommia

vettä

mehujäämuotteja/mukeja/jääpalamuotti/mikä vaan jäädytysastia

Ensiksi kaikista vaativin asia eli sokerisiirapin (simple syrup) keitto. Mittaa kattilaan yhtä paljon vettä ja sokeria. Esim. desi ja desi on ihan hyvä määrä, jos kattila on pieni. Toisaalta, jos suunnittelet tekeväsi mehujäitä armeijalle, niin tuplaa tuo. Anna veden ja sokerin kiehua iloisesti poreillen viitisen minuuttia ja heitä kourallinen (tai vähän alle) mintunlehtiä joukkoon. Anna koko sotkun jäähtyä.

Kun siirappia on jäähtynyt, on aika rakentaa drinkki ja jäädyttää se. Tai ne. Itsellenihän kävi niin, että tein mehujäät lapsuudenaikaisilla mehujäämuoteilla, ja koska olen pihi, mittasin tilavuuden etukäteen ja se olikin aika vähän. Kaiken kaikkiaan muotteihin mahtui noin 2dl valmista mehujääseosta. Joten, jos teillä on aikuisten kokoisia muotteja, niin määrätkin on sitten vähän suurempia.

Itse käytin suunnilleen tällaisia määriä; 

4cl rommia

4cl sokerisiirappia

4cl limemehua

8cl vettä

MUTTA, tämä on ihan makukysymys. Eli kannattaa maistella. Ja sitten mojito muotteihin ja pakastimeen. Ja sitten varoituksen sana; koska näissä on alkoholia, nämä ei sitten jäädy niin kivikoviksi kuin kaupan mehujäät tai esim. jääpalat. Myös se ihan alkuperäinen ohje, jossa käskettiin keitellä sitä rommia, varoittaa tästä, että rakenne ei ole superkova. Tästäkin johtuen, ei ehkä kannata tehdä liian isoja mehujäitä, pienemmän ehtii juuri ja juuri syödä ennen kuin se leviää syliin. 

Kirjahamsterin kesä

Blogi ei suinkaan ole lopettanut olemasta, kirjoittaja vain joutui kesän ja loman viemäksi eikä hyvistä aikeistaan huolimatta ehtinyt kirjoittaa mitään julkaisukelpoista moneen viikkoon. Kesä on kulunut lomaillen, joka minun tapauksessani tarkoittaa armotonta häsellystä paikasta toiseen. Vaikka fyysisesti siirtymät eivät olisikaan suuria, vaihtelevat lomapuuhat ankaran työnteon ja leppoisen rentoutumisen välillä joskus nopeastikin. Tämä johtaa myös siihen, ettei mikään asia tunnu tulevan valmiiksi, mukaanlukien lukeminen.

Olen kesän kuluessa yrittänyt aktiivisesti pysyä poissa kirjakaupoista ja antikvariaateista, koska en vain osaa olla ostamatta kirjoja. Lomaosoitteeseen siirtyessäni otin mukaani hyvinkin runsaan läjän näitä "pakko oli ostaa" kirjoja, lähinnä pokkareita. Ajatus oli, että lomani aikana saisin pinon luetuksi, jolloin ei enää tarvisi potea huonoa omaatuntoa mahdollisista uusista ostoksista, joita kesän aikana kertyy. Ja pyh. Olen lukenu noin kymmenen kirjan pinosta puolet. Sen lisäksi olen lukenut uudestaan aivan liian monta Agatha Christietä sekä erinäisen läjän paikallisen kirjaston tarjoamuksia lähinnä dekkarihyllystä. 

Koska loma kuitenkin nyt vetelee viimeisiään, on aika ottaa ote ja palata niin arkeen kuin blogiinkin. Kertoilen joskus lähitulevaisuudessa vielä tarkemmin siitä mitä tuli luettua ja miksi, sekä yritän ehkäpä pitää ihan oman pienen lukumaratonini, koska en, jälleen hyvistä aikeista huolimatta, ehtinyt kimppamaratoneihin osallistua.