Koska sunnuntaille on julistettu Lukurauha, koin valtavaa tarvetta varata luettavaksi jotakin erityistä. Ei välttämättä mitään sillä tavalla erityistä, että kirja olisi hitti, klassikko, harvinaisuus, ennen lukematon tai muutenkaan sillä tavoin erikoinen, mutta jotenkin tuntui, että kirjan poimiminen kirjahyllystä sunnuntaiaamuna ei olisi oikea tapa. Niinpä kävin kirjastossa kiertelemässä, ajan kanssa ja nauttien. Mukaan tarttui pino kirjoja, joista neljä kappaletta ovat tällä hetkellä jonossa sunnuntaille. Mikäli innostun jo huomenna lukemaan näitä, se ei haittaa. Sivumääräisesti kirjoja riittää kuitenkin useammalle päivälle. Mitä siis aion lukea?
Kaisa Ikola: Hullu luokka eetterissä
Teinivuosien suosikkisarja, sen jälkeenkin monesti luettu. Menin tietoisesti lasten- ja nuortenosastolle fiilistelemään ja tutkimaan hyllyistä, mitä lapsuuden tai nuoruuden kirjoja vielä löytyy valikoimista. Tämä kirja ei montaa tuntia vie, tekstin määrä on suht vähäinen ja kerronta niin sujuvaa, että tämä toiminee välipalana. Jollei joudu iltapalaksi jo vaikka tänään.
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Klassikko Christie, liian monesti luettu ja juonenkin muistan ulkoa. Tarina on kuitenkin ihana ja toivon, että jaksan lukea sen jälleen, vaikkei loppu minua yllätäkkään. Tämän kirjan kanssa tiedostan selvästi riskin, että en viitsikään lukea kirjaa, vaikka niin olen suunnitellutkin. Se ei kuitenkaan haittaa, kirja on lupa jättää kesken, jos siltä tuntuu.
Carlo Ginzburg: Juusto ja madot
Täysin ennenlukematon teos. Kertoo Italian 1500-luvun inkvisitiosta ja yhden myllärin omalaatuisesta maailmankuvasta, joka on poimittu inkvisition pöytäkirjoista. Toivon kirjan muistuttavan jossakin määrin Emmanuel Le Roy Ladurien Montaillouta, jonka olen erinäisiä kertoja lukenut mm. tenttiin ja huvikseni. Siitä pidin, toivottavasti pidän tästäkin.
Oscar Wilde: Plays
Viisin Oscar Wilden näytelmää, mukaan lukien The Importance of Being Earnest, jonka vuoksi tämän kokoelman ylipäätään lainasin. Saatanpa lukea muutkin, mikäli siltä tuntuu. Muutenkin minun pitäisi perehtyä paremmin Wilden teoksiin. Niinkuin tietysti kaikkiin muihinkin niihin klassikoihin, jotka vielä ovat lukematta.
Siinäpä luettavat, saa nähdä kuinka käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti