Keskikesän juhla ajoi sitten meidätkin kaupungista maalle, äidin lihapatojen ääreen. Tai no, patojen ja patojen. Yhtä kattilaa on käytetty, siinä on keitetty perunoita, muuten kaikki ruoka on valmistettu parin viime päivän ajan grillaamalla. Tänään taitaa kuitenkin olla padankin vuoro päästä käyttöön, ribsien grillaamiseen minulla ei riitä hermo eikä osaaminen. Juhannuksen ruokalistalla on siis ollut jos jonkinmoista grilliherkkua ja erilaisia salaatteja. Ja tietenkin niitä uusia perunoita, kaikille meidän perheestä kun kesä ei vain ole kesä ilman uusia perunoita ja silliä. Sillipurkin tyhjennyttyä kiinnostus uusiin peruinoihinkin kuitenkin lopahtaa nopeasti.
Mitään varsinaisia ruokaohjeita ei kyllä tähän mennessä ole juhannusmenuuta varten käytetty, kellekään ei ole ollut tärkeää, että ruoka olisi mitenkään kovin hienoa ja monimutkaista, olennaisempaa on ollut helppous ja hyvä maku. Ja sen yhden kerran kun käytin leipomiseen ohjetta, sovelsin hyvin vapaasti. Tein nimittäin netistä löytämälläni Sikke Sumarin Mascarpone-limetortun ohjeella "hiukkasen" sovelletun version. Minulla ei siis ollut pohjaan mantelimassaa, eikä täytteeseen mascarponea.. Torttu odottaa vielä jääkaapissa tämän päivän kahvihetkeä, joten mausta voin sanoa jotakin vasta myöhemmin. Toteutus oli kuitenkin helppo; tein murotaikinan (koska pakastimesta ei löytynyt enää yhtään valmistaikinaa) ja paiston sitä kymmenisen minuuttia. Sitten kippasin päälle täytteen joka sisälsi 4 keltuaista ja 1 dl sokeria vaahdotettuna, ja vaahdon sekaan käännellyn sössön, jossa oli 250g purkki tavallista tuorejuusto, 1dl kermaa ja yhden limen kuori ja mehu. Paistoin 180 asteessa parikymmentä minuuttia. Saas nähdä miltä maistuu.
Tänään on siis vuorossa ribsejä, ja erinäisiä muita lihoja, koska ei niitä ribsejä jaksa niin paljoa kaluta, että nälkä lähtisi. Kyseessä on siis ihan pelkät possun kylkirivit, ei mikään paahtokylki, jossa olisi enemmän syötävääkin. Ajattelin, että laitan ribsit tällä kertaa mietoon uuniin ja vähän nestettä mukaan pitämään mehevyyttä yllä. Joskus olen keittänyt ribsejä ja sekin periaatteessa toimi hyvin, tosin lopputulos oli niin murea, ettei pintaa enää voinut ottaa väriä grillissä, koska lihat tippuiva luista. Pelkkää grillaamista ei ole kokeiltu ikinä, mutta siihen lienee syynä ennemminkin laiskuus ja epävarmuus grillaajana.
Ja jotta ei nyt jäisi sitä käsitystä, että perheemme elää pelkällä lihalla, niin sanotaan nyt lopuksi vielä, että on täällä syöty muutakin. Esimerkiksi coleslawta, vihreää salaattia, maissia, juustoja, paprikaa & kesäkurpitsaa. Ja niitä perunoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti