Blogi-rukka ja koukuttavat kirjat

Kun elämä vie, jää blogigin helposti lapsipuolen asemaan ja hylätään nurkkaan odottamaan parempia aikoja. Näin on päässyt käymään itsellenikin viimeisen parin viikon aikana. Olen kyllä lukenut, samoin kokannut, mutta aikaa ja jaksamista näistä kertomiseen ei ole ollut. Parin viime päivän.. Okei, koko tämän viikon olen myös katsonut aivan liikaa telkkaria, kiitos netin suoratoistopalvelut!! Kröhöm.. Siis minulle saattaa aina toisinaan käydä niin, että aloitan jonkin tv-sarjan katsomisen, joko dvd-boksina tai netistä, ja sitten se on vaan katsottava loppuun. Ei vain se jakso, tai se kausi, vaan koko sarja. Kerralla. Yleensä kysymys on brittidekkareista, toisinaan myös komedioista.

Kun tv-sarja koukuttaa, annan mennä, jos minulla vain on aikaa. Aivan samoin toimin kirjojen kanssa. Koukuttavat kirjat ovat myös aivan oma lajinsa. Minä en voi väittää, että aina lukiessani olen niin lumoutunut kirjasta, etten voi laskea sitä käsistäni ennen kuin se on luettu. Useimmiten lukemani kirjat ovat hyviä, joskus keskinkertaisia ja toisinaan KOUKUTTAVIA. Kaikki kirjat eivät tätä ole ja se on pelkästään hyvä asia. Koukuttava kirja imaisee lukijan niin syvälle omaan maailmaansa, että muu arki ja elämä häiriintyy. Ruokana on kuppinuudeleita ja tiskit kasaantuvat. Teetä juodaan enemmän kuin 1800-luvun briteissä. Suihkun olemassaolo ja käyttötarkoitus unohtuvat. Ja sitten kirja loppuu. Hyvä ettei itku pääse, en halua vielä päästää irti hahmoista ja heidän tarinastaan.

Millainen sitten on koukuttava kirja?? Muutamia sääntöjä, jotka pätevät minun kohdallani;
1) Kielen täytyy olla hyvää ja sujuvaa. Ei liian kekseliäitä kielikuvia, ei mitään mitä täytyy jäädä pohtimaan.
2) Tarinan täytyy käsitellä perusaiheita; rakkautta, vihaa, murhia, kostoa, onnen tavoittelua, kasvua ihmisenä.
3) Vaikka aihe olisikin rankka, kuten kuolema, täytyy kirjan olla riittävän pinnallinen eli ei syviä, filosofisia pohdintoja vaikkapa surun olemuksesta.
4) Kirjassa täytyy olla positiivinen pohjavire, eli lukijan täytyy voida luottaa siihen, että lopulta kaikki käy hyvin.
5) Ja edellisestä seuraa se, että lopun täytyy olla onnellinen tai ainakin tarjota mahdollisuus onneen tulevaisuudessa.

Nämä säännöt ainakin pätevät kirjoissa, joita itse luen ahmien, erityisesti nro 1 on minulle tärkeä. Vaikka pidän kielellä leikittelystä ja toisinaan luen kirjoja enemmän käytetyn kielen, kuin sillä sanottujen asioiden vuoksi, ei ahmiminen onnistu mikäli sanoihin jää kiinni. Näin ollen monet hyvät kirjat eivät pääse minun koukuttavien kirjojen listalleni. Listalta löytyy esimerkiksi Dan Brownia, Cecelia Ahernia ja J. K. Rowlingia..