Otsikosta huolimatta nyt ei puhuta lukihäiriöstä tai muista tämänkaltaisista vaikeuttajista, vaan siitä, miksi se lukeminen on välillä niin puuduttavaa ja tuntuu, ettei mitään kivaa kirjaa löydy, vaikka niitä on mielestään pinonnut pöydälle eiffelin korkuisen kasan odottamaan sitä hetkeä "kun on aikaa keskittyä". Luen paljon, olen aina lukenut paljon ja lukeminen on aina ollut minulle myös hyvin tärkeää. Koska lukeminen on minulle myös rentoutumiskeino, ovat erityisesti dekkarit ja muut 'helposti' luettavat kaunokirjalliset teokset olleet se minun juttuni. Opiskellessani milloin mitäkin viimeisen kymmenen vuoden kuluessa, on ollut aikoja, jolloin olen lukenut, mutta en ole kokenut lukevani. Tällöin olen ollut jatkuvasti nenä kirjassa, mutta kirjat ovat olleet jonkun muun valitsemia, yleensä tentaattorin, joka on milloin minkäkin aiheen kirjatentin ottanut vastaan.
Tällainen lukeminen, jossa itse ei pääse päättämään luettavaa teosta on kuitenkin omalla tavallaan myös hyvin antoisaa. Ainakin minulle. Kun päätän itse, mitä luen, valintani osuu hyvin usein kovin kapealle sektorille. Kun päätöksen tekee joku muu, joudun hieman sivuun mukavuusalueeni ytimestä, mutta koska sinällään rakastan lukemista, ei juuri mikään luettava teos ole niin vastenmielinen, että oikeasti en haluaisi sitä lukea. Tämän sanottuani, täytyy tietysti myöntää, että tylsiä kirjoja on, paljon. Myös huonoja kirjoja on; sellaisia, joiden kirjoittajan maailmankuva tai lähtökohdat ovat liian kaukana omistani, jotta saisin kirjasta minkäänlaista otetta. Yrittää tietysti aina voi. Edelleenkin minulle on vaikeaa jättää aloitettu kirja kesken, vaikka tajuankin, että se on aivan sallittua.
Mutta miksi ihmeessä minusta sitten tuntuu, etten viime aikoina ole löytänyt yhtään hyvää kirjaa? Olen aloittanut monia, olen lukenut niistä suurimman osan loppuun asti ja olen päättänyt myös jättää kokonaan aloittamatta monta sellaista, jotka luulin haluavani lukea. Kirjat eivät ole tuoneet nyt sitä rauhaa ja tyydytystä, jota olen niistä hakenut. Luulen kuitenkin, ettei kyse ole lopulta kirjoista tai siitä, että niissä olisi jotakin vikaa. Kyse on ehkä ennemminkin siitä, että juuri nyt, tässä hetkessä omassa elämässäni kaipaan jotain tuttua ja turvallista. Toisinaan nimittäin luen tiettyjä kirjoja vain siksi, että tiedän jo mitä niissä tapahtuu. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta näin se vain on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti